Magnolioiden hankinta, istutus ja hoito, osa 2

Magnolia-artikkelin toisessa osassa kirjoitan puutarhassani parhaiksi osoittautuneista lajikkeista. Monet Magnoliat ovat menestyneet täällä hyvin, jotkut heikommin, mutta virheistähän oppii nopeammin kuin onnistumisista :)

Magnolioiden hankinnassa ja istutuksessa on joitain muista kasveista poikkeavia, huomioitavia seikkoja, suosittelisin myös artikkelin ensimmäiseen osaan tutustumista, mikäli Magnoliat eivät ole ennestään tuttuja.
Suomessa talvenkestävimpien magnolialajikkeiden valintaan löytyi varsin niukasti tietoa, poikkeuksena aina hyvää tietoa jakava Arboretum Mustila.
Parhaat muut aikanaan löytämäni kylmän ilmaston Magnolioita käsittelevät artikkelit olivat norjalaisen Ole Jonny Larsenin Magnolias for cold climates, ja kanadalaisen Dennis Ledvinan Hardy Magnolias for the north.
Näiden alueiden ilmasto poikkeaa tietysti oman kakkosvyöhykkeen puutarhani ilmastosta, mutta artikkelit antoivat hyvän lähtökohdan. Magnolioiden pakkasenkestävyyksissä on yllättäviäkin ilmastollisia eroja, esim. norjalaisessa artikkelissa puutarhassani erityisen hyvin viihtyvä M. ’Leonard Messel’ mainitaan heikosti puutuvaksi lajikkeeksi.

Useimmat Magnoliat kasvavat täällä menestymisvyöhykkeensä rajoilla, on mahdollista ja todennäköistä, että kaikkein ankarimpina talvina vaurioita esiintyy. Normaalitalvet seuraavat lajikkeet ovat selvittäneet hyvin, ja Magnolia kobus ’Vanha Rouva’ saattaa saavuttaa meilläkin komeat aikuisen puun mittasuhteet.
Nuoret Magnoliat maistuvat muuten tiettävästi pitkäkorvaisille, en ole uskaltanut tätä testata, vaan verkottanut kasvit suosiolla ennen talventuloa.

Aloitan vaikkapa keväällä paljain oksin kukkivista pensasmaisista Magnolioista, joita useimmat harrastajat varmaankin ensimmäisenä ajattelevat Magnolioista puhuttaessa.
Nämä Magnoliat muodostavat kukkanuppunsa jo edeltävänä syksynä, nuput talvehtivat yleensä hyvin. Avautuneet kukat ovat suhteellisen pakkasarkoja, joten keväthallat saattavat siirtää magnoliankukkaunelmat seuraavaan kevääseen.
Magnolian kukkien hallanarkuudesta ei kuitenkaan välttämättä kannata tehdä suurta numeroa, omat pensaani eivät ole vielä kärsineet mainittavia vaurioita, olen toki saattanut olla vain onnekas.
Ja mikäli Magnoliat jättää hankkimatta, voidaan sanoa 100 % varmuudella, ettei Magnolian kukkia puutarhasta keväällä löydy :)
Magnolioita kannattaa usein istuttaa eri puolille puutarhaa, useita lajikkeita, sekä lämpimämmille että kylmemmille alueille, näin kukinta-aikakin pidentyy, eivätkä kaikkien pensaiden kukinta todennäköisesti osu mahdolliseen hallajaksoon.
Nämä ovat parhaiten täällä kakkosvyöhykkeellä menestyneet, keväällä kukkivat, pensasmaiset Magnoliat:

Magnolia ’Leonard Messel’ (M. kobus x M. stellata ‘Rosea’)
’Leonard Messel’ vaikuttaisi olevan tällä hetkellä paras keväällä kukkiva, pensasmainen Magnolia puutarhaani.
Mikäli puutarhaan mahtuu vain yksi tämäntyyppinen Magnolia, ’Leonard Messel’ olisi hyvä valinta. Lajike on kasvanut jo pitkään hyvällä menestyksellä Etelä- ja Länsi-Suomessa.
Puutarhassani on useita yksilöitä, lajikkeen versot ovat puutuneet hyvin jopa puolivarjoisella paikalla, toki ihanteellisesti ’Leonard Messel’ tulisi sijoittaa puutarhan aurinkoiselle kohdalle. Lajike myös kukkii täällä kakkosvyöhykkeellä jopa puolivarjossakin.
Lämpimällä seinustalla puutarhassani asustava M. ’Leonard Messel’ ehtii lopettaa kukintansa ennen kuin kylmimmälle paikalle istutettu yksilö edes aloittaa omansa.
Magnolia ’Leonard Messelin’ kukat eivät ole Magnolioiden suurimmasta päästä, hienot ovat kuitenkin, ja lajikkeen kukinta-aika on Magnolioistani pisin.

Magnolia ’Wada’s Memory’ (tuntematon, ehkä M. kobus x M. salicifolia)
Tunnetun japanilaisen puutarhurin Koichiro Wadan mukaan nimetty hieno valkokukkainen, myös ”välttämätön” lajike, josta on Suomessakin jo hieman pidempään kokemusta.
Magnolia ’Wada’s Memoryn’ kukat ovat suuremmat kuin M. ’Leonard Messelin’, sekä mielenkiintoisen epäsäännölliset muodoltaan.
Yksittäiset kukat ovat suhteellisen lyhytikäiset, mutta kukkia avautuu korkean, suhteellisen kapeakasvuisen pensaan yläosasta alkaen, ylimpien kukkien lakastuessa keskimmäiset vasta avautuvat.
Tänä keväänä M. ’Wada’s Memoryn’ 1. kukat olivat juuri avautumassa puutarhassani -3 C pakkasen sattuessa parina yönä peräkkäin, ehkä noin kolmen aamutunnin ajan.
Lopputulos, ei sanottavia vaurioita, toki nämä nuput olivat vajaan 3 m korkeudella, lähempänä maanpintaa ilma olisi ehkä ollut kylmempää.
Magnolia ’Wada’s Memory’ on kukkinut joka kevät hyvin luotettavasti, mainio lajike.

Magnolia stellata 'Rosea’, tähtimagnolia.
Japanilainen (miksi Japanissa kasvaa luonnonvaraisena niin monia tyylikkäitä kasveja?:) Magnolia stellata on myös viihtynyt Suomessa jo pitkään, ja lajin kukinta-aika on Magnoliaksi pitkähkö.
Kokeilemani lajike on hieman vaaleanpunakukkainen M. stellata ’Rosea’.
Saamani ’Rosea’ osoittautui mököttäjäksi (katso osa 1), mutta pieni yksilö kukki tänä keväänä vihdoin ensimmäisen kerran, kukissa ei tosin ollut häivähdystäkään punaista:

Keväällä kukkivan magnoliapuun ollessa toiveena (ja miksei olisi), valinta olisi helppo:

Magnolia kobus ’Vanha Rouva’, japaninmagnolia
Harmikseni tämä komeus ei mahtunut jo hyvin kasvaneeseen puutarhaani, mutta mikäli rakentaisin uuden puutarhan, ‘Vanha Rouva’ olisi tietysti välttämätön kasvi.
Magnolia kobus ’Vanha Rouva’ on Mustilan Arboretumissa pitkään viihtyneestä emosta lisätty muoto, katso Mustilan artikkeli. Nuoruusvuosistaan selvittyään tästä saattaa hyvällä, aurinkoisella ja suojaisella paikalla kasvaa Etelä-Suomessa keskikokoinen puu, upean ’Vanhan Rouvan’ soisikin löytävänsä kaikista suomalaisista taimimyymälöistä.

Magnolia ’Daybreak’ (M. ‘Woodsman’ x Grisham-risteymä, mahdollisesti M. ‘Tina Durio')
Sain Magnolia ‘Daybreakin’ taimen tilattua pienempänä, hentona minipiiskana, jossa oli vain muutama lehti. Odotukset kasvin selviämisestä puutarhassa talven yli eivät olleet suuret, ja istutin tämän paikkaan, jossa suorasta auringonvalosta pääsee nauttimaan vasta myöhään iltapäivällä.
Yllätyksekseni pienokainen selvisi 1. talvestaan ongelmitta, ja tänä kesänä nyt runsaan metrin korkeuden saavuttanut kasvi kukki ensimmäisen kerran.
Kukat olivat varsin tavanomaiset kooltaan, toki selvästi suuremmat kuin M. ’Leonard Messelillä’, mutta aikuinen M. ’Daybreak’ saattaa tiettävästi tuottaa jopa 25 cm levyisiä kukkia.
Magnolia ’Daybreak’ listataan usein keväällä kukkivaksi lajikkeeksi, täällä 1. kukinta osui alkukesälle, lehtien jo puhjettua.
Lajike on kasvutavaltaan pystykasvuinen, puumainen.
’Daybreak’ on suhteellisen vähän tunnettu lajike Suomessa, on mielenkiintoista nähdä, miten hyvin näyttävä Magnolia ’Daybreak’ selviää tavallista ankarammasta talvesta.
Versojen puutuessa mainiosti, ja lajikkeen kukkiessakin vähemmän kuin ihanteellisella kasvupaikalla suurikukkainen Magnolia ’Daybreak’ vaikuttaa hyvin lupaavalta lajikkeelta.

Vertailun vuoksi, toinen suuri- ja punakukkainen lajike, Magnolia ’Galaxy’ on myös täällä ainakin normaalitalven kestävä, lajike on kasvanut komeasti.
Magnolia ’Galaxy’ on hyvin tyylikäs pensas, miinuksena vain pieni yksityiskohta, lajike ei ole tuottanut vielä ensimmäistäkään kukkanuppua :) M. ’Galaxy’ saa puutarhassani suoraa auringonvaloa varmasti kaksi kertaa pidempään kuin Magnolia ’Daybreak’, ja ’Galaxyn’ biomassa on varmaankin lähemmäs satakertainen.
’Galaxyni’ on varmasti kukkimiskokoinen, kolmimetrinen ja voimakkaasti haaroittunut. Ja silti pieni ’Daybreak’ on näistä kahdesta se ensin kukkinut :)
Puutarhurithan ovat luonnostaan optimistisia, ehkä ensi kesänä halla ei korjaa viljasatoa, ja ’Galaxy’ järjestää kevätspektaakkelin.
Kuitenkin, suosittelisin kokemukseni perusteella ’Galaxya’ testattavaksi vain vyöhykkeen I lämpimille, aurinkoisille paikoille, kunnes toisin todistetaan. Kenties keskivertokesän lämpösumma ei riitä puutarhassani kukintaan.

Useat kesällä kukkivat Magnoliat viihtyvät myös Suomessa hyvin:

Magnolia sieboldii, pensasmagnolia
Magnolia sieboldii (luonnollisesti kotoisin Japanista) on kaikkein parhaiten Suomessa viihtyneitä Magnolioita, ainakin Mustilan Arboretumin kanta on kasvanut meillä erinomaisesti.
Magnolia sieboldii kasvaa luonnossa usein puolivarjoisilla paikoilla, Suomessa aurinkoisillakin, kunhan maaperä ei pääse kuivumaan.
Kokeilen kuitenkin mielelläni uusia lajikkeita, ja M. sieboldiin sijaan testasin paria M. sieboldii x M. obovata-risteymää, jotka tunnetaan myös nimellä x wieseneri.
Magnolia x wieseneri-lajikkeista löytyy myös pari pohjoismaista versiota, jotka saattavat olla muita kestävämpiä:

Magnolia ’Aashild Kalleberg’ (M. sieboldii x M. obovata)
Norjalainen lajike, suosikkimagnoliani. Komeat, suuret, vahamaiset kukat avautuvat alkukesällä, ja pysäyttävät kasveja harrastamattomankin henkilön.
Lajike on pystykasvuinen, ja myös lehdet ovat näyttävät, M. obovatalta peräisin.
Magnolia ’Aashild Kalleberg’ on viihtynyt täällä myös puolivarjossa, ja kukkinut hyvin luotettavasti:

Magnolia ’Swede Made’ on ruotsalainen, myös x wieseneri-hybridi, versot puutuvat mukavasti, mutta pienen yksilöni kasvu on ollut varsin hidasta, eikä kukkia ole ilmaantunut toistaiseksi.
’Swede Made’ saattaa kasvaa puutarhassani liian varjoisella paikalla (ja kärsii ankarasta juuristokilpailusta), valoisampaan sijaintiin kokeilun arvoinen lajike.


Magnolia tripeta ’Bloomfield’, sateenvarjomagnolia
Tämä on puutarhani eksoottisten oloisten kasvienkin joukossa poikkeuksellisen komea, trooppiselta näyttävä nuori puuntaimi.
Magnolia tripetala on kotoisin Pohjois-Amerikasta, jossa laji kasvaa tiettävästi menestyksellisesti jopa syvässä varjossa, jolloin lehdet saattavat tuulensuojaisella paikalla kasvaa jopa lähemmäs metrin mittaisiksi.
Täällä kakkosvyöhykkeellä aurinkoinen sijainti lienee kuitenkin suositeltava, versot ovat ehtineet puutua aivan nipin napin parina viime talvena, jolloin pakkaset ovat tulleet runsasta kuukautta keskimääräistä aiemmin.
Eksoottisista kasveista pitävälle harrastajalle ei liene meillä parempaa valintaa kuin Magnolia tripetala, lajin sijoitus vaatii kuitenkin enemmän ajatusta kuin muilla puutarhakasveilla.
Magnolia tripetalan suuret lehdet ovat hyvin tuulenarat, ”tavallisella” tuulensuojaisella paikalla tuulet repivät lehtiä tuota pikaa. Laji tarvitseekin puutarhan tuulensuojaisimman, silti aurinkoisen paikan, monissa puutarhoissa ei ole riittävän suojaisaa paikkaa Magnolia tripetalalle.
Magnolia tripeta ’Bloomfieldin’ lehdet ja kukat ovat vielä päämuotokin suuremmat, lehtien koko riippunee kuitenkin enemmän kasvuolosuhteista.
’Bloomfield’ tuotti viime kesänä lautasenkokoisia, hyvin lyhytikäisiä kukkia. Tänä kesänä kukinta jäi väliin, ja lehdetkin ovat hieman pienemmät, eivätkä yhtä terveet. Kenties 1. osassa mainitsemani sarvilastu kuorihakkeen hajottajaeliöille olisi ollut tarpeen, kokeilen ensi keväänä.
Olisi myös mielenkiintoista verrata perus-tripetalan ja ’Bloomfieldin’ viihtyvyyttä samoilla paikoin, mutta Uskollisella Puutarhurilla on valitettavasti käytössään vain hieman keskivertoa suurempi puutarha, ei arboretumia.

Em. magnolialajikkeet ovat olleet testaamistani täällä parhaiten viihtyvät, erikoismaininta kuuluu kuitenkin Magnolia ’Alba Suberba’-pensaalle. Laskin puutarhaan mahtuvien Magnolioiden määrän liian optimistisesti, ja ’Alba Suberba’ jäi kodittomaksi. Istutin tämän lopulta vaahteran alle, jossa pensas ei saa käytännössä lainkaan suoraa auringonvaloa.
Magnolia ’Alba Suberban’ versot ovat silti puutuneet erinomaisesti, kukkien puute täydessä varjossa ei ole yllätys, mutta aurinkoisella paikalla tämä lienee myös kokeilun arvoinen lajike.

Mainittakoon myös jo ensimmäisenä talvenaan vahingoittuneet lajikkeet, joita en siis suosittelisi, Magnolia ’Heaven Scent’, ja Magnolia ’Satisfaction’, täällä ei nimensä veroinen lajike.