Arisaema sikokianum, suklaakärsäkalla
Arisaema sikokianum on sukunsa näyttävimpiä lajeja, lähes trooppinen olemukseltaan, hyvin suklaakärsäkalla on kuitenkin selvittänyt täällä ensimmäiset talvensa.
Arisaemat ovat muutenkin mielenkiintoisia kasveja, pölyttäjä pääsee hengestään, ja kasvit vaihtavat sukupuolta, usein moneen kertaan.
Kuten Arisaema-suvun suomenkielinen nimi kärsäkallat antaa olettaa, Arisaemat kuuluvat samaan Araceae-heimoon, eli vehkakasveihin kuin Callat.
Arisaemojen eksoottisen kukinnon voi hahmottaa näin helpommin, kukinnon yläosa muistuttaa esim. Anthurium (flamingonkukat) kukintojen suojuslehteä, puikelo on vain piilossa suppilon pohjalla.
Kenties suomenkielisen nimen kärsä viittaa suojuslehteen, joka taipuu alas suppilon päälle kukkimisen edetessä, kuten 1. kuvassa.
Tämä on lajin kirjavalehtinen versio:
Arisaemojen kukinto muistuttaa Nepenthes ja Sarracenia lihansyöjäkasvien pyydyssuppiloita (jotka ovat mukautuneita lehtiä), nämä eivät kuitenkaan ole sukua Arisaemoille, kyse on konvergentistä evoluutiosta.
Arisaemat ovat kaksikotisia, kuitenkin erikoisuutena, nuoret yksilöt ovat yleensä hedepuolisia, ja muuttuvat vanhemmiten emikasveiksi, muutos saattaa toistua useita kertoja.
Myös Arisaeman erikoisuutena, pölyttänyt hyönteinen, eli usein sienisääski (Mycetophilidae) jää loukkuun emikasviin.
Katso seuraava, Suegutsu 2022 paperista prof. Suegutsun luvalla lainattu piirros, hedekasvien alaosassa oleva pakoaukko puuttuu emikasveista.
Piirroksessa (b) vertailun vuoksi Sarracenian pyydyssuppilo:
Seuraavassa kuvassa suojuslehti näkyy pystyssä, suvun aasialaisten lajien englanninkielinen nimi kobralilja (Ruotsissa kobrakalla) tullee suojuslehden varoitusasennossa olevan kobran muodosta.
Kuvassa näkyvä hyönteinen saattaa olla juuri sienisääski, yritteliäs hämähäkki on myös ottanut Arisaeman käyttöönsä:
Arisaema sikokianum on kotoisin Shikokun saarelta Japanista, laji on kuitenkin hyvin uhanalainen, joidenkin tietojen mukaan tämä saattaa olla jo kuollut luonnossa sukupuuttoon.
Näyttävän olemuksen myötä laji on onneksi suhteellisen yleinen erikoistaimistojen viljelyssä, ainakin puutarhoissa laji siis säilynee, toivottavasti vielä luonnossakin.
Arisaema sikokianumista on kaksi lehdiltään poikkeavaa muotoa, kirjava ja kokovihreä.
Monien Arisaemojen lehdistö lakastuu jo keskikesällä, puutarhassani Arisaema sikokianum on kuitenkin säilyttänyt varsin hyvin lehtensä loppukesään saakka. Päivitys 23.9.2023: Lehdet ovat edelleen jäljellä, ja saavat keltaisen syysvärin.
Aiemmin lakastuvat lajit voisi istuttaa esim. Hostien eli kuunliljojen seuraan, Hostat lähtevät usein sopivan myöhään kasvuun, viihtyvät samoilla paikoin, eivätkä leviä kovin nopeasti.
Arisaema sikokianum (toisin kuin sukunsa useimmat edustajat) ei muodosta sivumukuloita, joten tuuhean ryhmän ja siementen ollessa toiveena kannattaa hankkia useita yksilöitä.
Arisaemat viihtyvät puolivarjoisalla kasvupaikalla, Suomessa todennäköisesti melko aurinkoisellakin, kunhan kasvualusta ei pääse kokonaan kuivumaan. Vesi ei kuitenkaan saa jäädä makaamaan Arisaemojen kohdalle, hieman korotettu/rinnepenkki lienee suositeltava.
Mukulat istutetaan yleensä noin 10 cm syvyyteen, hyvään, ilmavaan, ravinteikkaaseen puutarhamaahan.
Amerikkalaiset Arisaema-harrastajat ovat istuttaneet vähemmän kestäviä lajeja kuitenkin tiettävästi jopa noin 40 cm syvyyteen, varmaankin mukulan tulee tällöin olla vahva ja kookas.
Perennataimistojen ohella Arisaemojen mukuloita löytyy sipulikasveihin erikoistuneista nettikaupoista.
EU-kasveja esim.
Esveld (kuvassa kokovihreälehtinen versio)
Helga.ee (Helga lähettää taimet mielellään ruukuitta)
Särkän Perennataimisto (ei A. sikokianum)
Vakka-Taimi (ei A. sikokianum)
Arisaema EU-mukuloita:
Aoba
Bulbs.se
Coolplants
Nijssentuin
A Touch of Green
EU-tukkureita:
Tuberbulb
Verberghe
Usein sombreronmuotoinen mukula tulee maahan kuten sombrero päähän.
Arisaemat sisältävät myrkyllistä oksaalihappoa, joten käsineiden käyttö kasveja käsiteltäessä on tarpeen.
Arisaema sikokianum on sekä hyvin näyttävä, että ainakin kohtalaisen kestävä laji, kaikki suvun talvenkestävät lajit ovat toki kasvattamisen arvoisia.
International Aroid Society listaa Roy Heroldin kokoamat suvun arvioidut Arisaemojen kestävyystiedot, joista kopioin tähän todennäköisesti parhaat mahdollisuudet Suomessa omaavat lajit.
Keräilijä voi toki kokeilla listattuja vähemmänkin kestäviä suvun edustajia, siirtämällä mukulat talveksi kellariin, tai kenties istuttamalla mukulat hyvin syvään.
Lumipeitteen paksuus ja luotettavuus vaikuttavat varsinkin perennoiden talvenkestävyyteen huomattavasti, kuten myös kesän lämpösumma, valaistusolosuhteet, kasvualusta, jne., listaus lienee kuitenkin suuntaa antava, varsinkin lajien keskinäistä pakkaskestoa ajatellen.
Samoilta sivuilta löytyy myös yksityiskohtaisia ohjeita Arisaemojen kylvöön.
Huom. Amerikan kasvuvyöhykkeet juoksevat vastakkaiseen suuntaan kuin Suomessa, zone 1 tarkoittaa Pohjois-Kanadaa, ja nämä ovat talven keskimääräisiä minimilämpötiloja:
zone 1, minimilämpötila alle -45,6 C
zone 2a, minimilämpötila -42,8--45,5 C
zone 2b, minimilämpötila -40,0--42,7 C
zone 3a, minimilämpötila -37,3--39,9 C
zone 3b, minimilämpötila -34,5--37,2 C
zone 4a, minimilämpötila -31,7--34,4 C
zone 4b, minimilämpötila -28,9--31,6 C
zone 5a, minimilämpötila -26,2--28,8 C
zone 5b, minimilämpötila -23,4--26,1 C
Arisaema amurense, zone 4
Arisaema bockii, zone 4
Arisaema candidissimum, zone 5
Arisaema consanguineum, zone 5a
Arisaema dracontium, zone 4
Arisaema flavum, zone 4
Arisaema heterophyllum, zone 5
Arisaema jacquemontii, zone 5b
Arisaema japonica, zone 5
Arisaema ringens, zone 5
Arisaema serratum, zone 5?
Arisaema sikokianum, zone 4
Arisaema stewardsonii, zone 4
Arisaema thunbergia, zone 5?
Arisaema thunbergii var. Urashima, zone 4
Arisaema triphyllum, zone 3
Arisaema urashima, zone 5