Thuja occidentalis cvs., kultatuijat
Ympärivuotista, eksoottista puutarhaa suunnitellessani kullankeltaiset Thuja occidentalisin lajikkeet eli kultatuijat olivat alusta alkaen ohjelmassa.
Toisin kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa yleiset, keltaiset Chamaecyparis lawsonianan muodot, kokeilemani keltaiset Thujat ovat osoittautuneet hyvin talvenkestäviksi.
Thuja occidentalis, eli kanadantuija on yksi pakkasenkestävimmistä puista, kotiseuduillaan Kanadassa ja Yhdysvalloissa päämuodon vyöhykesuositus on kaksi, vastaten keskimääräistä talven minimilämpötilaa -40 C - -45,6 C, lajikkeet saattavat olla vähemmän kestäviä.
Sakai ja Weiser upottivat v. 1973 kylmään totutettuja Thuja occidentalisin oksia nestemäiseen typpeen, - 196 C lämpötilaan, josta versot selvisivät hengissä, periaatteessa pakkasenkestävyys on siis riittävä :)
Käytännössä kultatuija kannattaa kuitenkin istuttaa täällä tuulensuojaiselle, puolivarjoiselle paikalle, jotta varsinkaan nuoret yksilöt eivät ruskistu kevättalvella.
Hyvin juurtuneet yksilöt eivät tarvitse keinotekoista varjostusta suojaisella paikalla, juuri istutettu kultatuija kannattaa varjostaa kevättalven ajaksi.
Kultatuijan päälaji on myös pitkäikäinen, luonnossa elävät jopa yli 1000 vuotta.
Puutarhaa suunnitellessani vierailin Mustilan arboretumissa, jonka suuret, useita lajeja edustavat ”kasvitieteelliset” Thujat jäivät lähtemättömästi mieleen.
Thuja occidentalis oli tiettävästi ensimmäinen amerikkalainen Eurooppaan tuotu puulaji, Jacques Cartier teki tästä tunnetun jo 1500-luvulla.
Cartierin retkikunnan jäsenet parantuivat C-vitamiinin puutteesta aiheutuneesta keripukista Amerikan alkuperäiskansan jäsenten hoidettua heitä Thujan neulasista valmistelulla lääkkeellä.
Thuja occidentalisin englanninkielisissä maissa käytetty nimi onkin arborvitae, lat. elämänpuu.
Takaisin kultatuijiin :), puutarhassa on keltaisia Thujan puutarhamuotoja kymmenkunta, useimmat ovat olleet paikalla puutarhan alusta alkanen, puut ovat noin 20-vuotiaita.
Kultatuijat ovat viihtyneet hyvin, ja tarjonneet tervetullutta väriä myös talvella.
Thujat ovat ainakin lajikkeita Thuja occidentalis ’Europe Gold’ ja ’Sunkist’, kovasti muistuttavat toisiaan aikuisina.
Thujat ovat nyt noin 5-6 m korkuisia, ja tiiviskasvuisia päämuotoon verrattuina, koko kasvi näkyy tässä talvisessa kuvassa.
Nämä kultatuijat keräävät oksilleen lunta koristeellisesti, oksat ovat silti kestäneet lumen painon aina hyvin.
Istutin pari Thujan taimista siinä toivossa, että muodostaisivat ainakin jonkin verran näkösuojaa itämaisvaikutteiselle terassille. Suunnitelma onnistui hyvin :), puut ovat nyt viisimetrisiä, ja usean metrin levyisiä:
Versot haaroittuvat useaan kertaan, tarvittaessa Thuja occidentalisia on helppo leikata saksilla myös ilman, että kasvi näyttäisi leikatulta. Magnolian sivuoksa tuleekin seuraavassa kuvassa jo lähelle :)
3. kuvassa Thujan edessä kukkii Kolkwitzia amabilis, ja riippaoksat kuuluvat Larix kaempferi ’Pendulalle’, eli riippajapaninlehtikuuselle:
Thuja occidentalis viihtyy parhaiten kohtalaisen hyvin kosteutta pidättävässä, ei kuitenkaan märässä maassa. Hiekkaiseen, kuivaan maahan kannattaa siis lisätä orgaanista materiaalia.
Erikoisuutena, ainakin näiden Thuja lajikkeiden pienjuuret ovat punaiset, en ole nähnyt punaisia juuria muilla kasveilla. Maahan koskettaneet vaakaoksat ovat juurtuneet alapinnoiltaan.
Thuja occidentalisin keltaiset lajikkeet ovat siis viihtyneet hyvin täällä kakkosvyöhykkeellä, täysin ongelmitta.
Suosittelisikin näitä eksoottiseen, värikkääseen, ympärivuotiseen puutarhaan. Toisaalta Thuja plicatan ja Platycladus orientalisin (Thuja orientalis) muutamat kokeilemani puutarhamuodot eivät ole olleet luotattavasti talvenkestäviä.
Samaan Cupressaceae-heimoon kuuluvan Chamaecyparis lawsonianan muodot eivät siis myöskään ole täällä luotettavia.
Mainittakoon vielä viimeisen kuvan uudempi ja hidaskasvuisempi keltainen lajike, Thuja occidentalis ’Fire Chief’, joka on ollut täällä vasta pari talvea, väritys on talvella näyttävästi oranssiin vivahtava, kesällä raikkaan vaaleankeltainen, latvoissa hieman oranssia.
As cold-hardier substitutes for the golden cultivars of Chamaecyparis lawsoniana, I’d recommend the golden forms of Thuja occidentalis.
The golden Thujas have done very well here for about 20 years, the larger cultivars include Thuja occidentalis ‘Europe Gold’ and ‘Sunkist’, they have reached 5-6 m in height.
