Callitropsis nootkatensis ‘Pendula’, riippanutkansypressi

Kauneus on tunnetusti katsojan silmissä, omiin silmiini riippanutkansypressi on kaunein Suomessa ulkona talvehtiva puu.
Tutkijat ovat erimielisiä sukunimestä, joka voi olla Callitropsis, Cupressus, tai Xanthocyparis, riippuen siitä, keneltä kysyy, harvemmin enää Chamaecyparis :)

Lajin nimi oli alun perin Cupressus nootkatensis (1824), josta se siirrettiin kävyiltään vastaavampaan Chamaecyparis-sukuun v. 1841.
Vuonna 2002 oli vuorossa Xanthocyparis, jolla nimellä tämä löytyy usein taimihinnastoista.
2010 julkaistun, DNA:n sekvensointiin perustuvan tutkimuksen mukaan suku palasi takaisin tuttuun Cupressukseen.
Viimeisimmän, v. 2021 Stull et al. paperin mukaan oikea suku onkin Callitropsis, tutkijat eivät ole kuitenkaan tuloksesta yksimielisiä.
Nimi ei miestä tai puuta pahenna, tutkijoiden jatkaessa työtään voimme rauhassa ihailla tätä hienoa puuta.
Lähtökohtaisesti pidän tieteellisistä nimistä, joita käytettäessä tiedän, mistä kasvista puhutaan, tieteellinen nimi antaa myös usein jo sinänsä tietoja kasvista.
Suomenkielisiä nimiä on vain yksi :), mutta kuten usein on asianlaita muiden kuin tieteellisen nimen kanssa, suomenkielinen nimi viittaa moneen eri kasviin.
Lajista on rekisteröity vähintään kymmenkunta riippamuotoa, joista nyt on kyseessä yleisin, ’Pendula’.
Tieteellisistä nimistä menen tässä viimeisimmällä versiolla, Callitropsiksella.

Callitropsis nootkatensis kasvaa luonnonvaraisena Yhdysvaltain länsirannikolla, kapealla, mutta pitkällä vyöhykkeellä, joka ulottuu Etelä-Alaskasta Pohjois-Kaliforniaan.
The Gymnosperm Database ehdottaa hyvin merellisen levinneisyysalueen johtuvan lajin luontaisesta inhosta vuoriston kuivattavia, kylmiä talvituulia kohtaan. Toisaalta perusmuotokin sietää lumikuormaa hyvin, suhteellisen riippuvien oksiensa ansiosta.
Callitropsis nootkatensis ’Pendula’, eli siis riippanutkansypressi on viihtynyt tähän nähden Etelä- ja Länsi-Suomen rannikkoalueilla yllättävänkin hyvin.
Monet aikuiset puut selvisivät jopa vuosisadan lopun ennätyskylmistä talvista, ja omassa kakkosvyöhykkeen puutarhassani pari puuta ovat viihtyneet jo noin 20 vuoden ajan.
Mustilan arboretumissa, kolmosvyöhykkeen sisämaassa jotkut päämuodon edustajat ovat kasvaneet puun kokoon, kärsien kuitenkin pakkasvaurioista kovimpina talvina.

Luonnossa jopa yli tuhatvuotiseksi elävä laji on kärsinyt ilmastonmuutoksesta kotiseudullaan. Näyttäisi siltä, että nutkansypressin pienjuuristo on monia muita kylmän ilmaston lajeja pakkasarempi, keskimääräisen lumipeitteen vähentyminen saattaa olla huomattava syy Callitropsiksen ongelmiin. Katso esim. Comeau et al. 2021, ja Journal of Ecology Blog 2017.
Puutarhassa varsinkin nuorten riippanutkansypressien juuristoalueella voisi siis suosia kuorikatetta, joka toki on hyvä ajatus muutenkin, taimen tavanomainen ensimmäisen vuoden kastelutarve vähentyisi.
Itse en aikanaan käyttänyt erityistä juuristosuojausta nuorillakaan Callitropsiksilla, kenties olin vain onnekas :)
Taimiruukut lienee varmuuden vuoksi hyvä pitää pois kovista pakkasista esim. upottamalla nämä maahan.

Tuoreiden kuvien tuottaminen oli hieman haastavaa sateisella ja harmaalla viikolla, auringon pilkahtaessa hetkeksi näkyviin sain aikaan jonkinmoisen kuvan, jonka yläreunan riippaoksat kuuluvat riippajapaninlehtikuuselle, Larix kaempferi ‘Pendula’:

Lähikuva oksistosta:

Keväältä löysin Rhododendron P.J.M.-ryhmän otoksen, kuvan taka-alalla Callitropsis, ja oikeassa reunassa Thuja occidentalis ‘Europe Gold’, eli kultatuija:

Suositeltava muoto on siis riippanutkansypressi Callitropsis (Cupressus, Xanthocyparis) nootkatensis ’Pendula’ eli vielä kasvitieteellistä versiotakin riippuvampi ja kauniimpi puu.
Riippanutkansypressi kannattaa istuttaa puolivarjoiseen, tuulensuojaiseen paikkaan, jossa se nuoruusvuosista selvittyään saattaa saavuttaa Suomessa pienen - keskikokoisen puun mitat.
Nuoret yksilöt on hyvä varjostaa kevätauringolta (tässä tapauksessa varmaankin tuulensuoja ei myöskään ole pahitteeksi), kunnolla juurtuneet puut eivät tarvitse keinotekoista talvisuojausta järkevälle paikalle istutettuina.
Itse jätin varjostuksen 1. talvena tekemättä, tuloksena oli kuolleita neulasia auringon puolella, taimet toipuivat kesällä, ja ovat nyt noin viisimetrisiä.
Seuraavan kuvan ottohetkellä pakkasta taisi olla noin -10 C :)

Kuten monet hienot ikivihannat kasvit, myös riippanutkansypressi viihtyy parhaiten varsin hyvin kosteutta pidättävässä, ei kuitenkaan märässä maassa, joskin luonnossa sietävät myös märkyyttä, tai ohutta kasvualustaa (kunhan talvet ovat leutoja).
Oman suosikkipuuni istutin aivan penkin reunaan, tarkoituksena oli laajentaa istutusaluetta, puu jäi kuitenkin lopulta polun viereen. Viisimetriseksi Callitropsis on kuitenkin venähtänyt, aivan erityisen vaativa maaperän suhteen tämä ei siis näytä olevan.

Ikivihanta Callitropsis nootkatensis ’Pendula’ on hyvin näyttävä ja kaunis puu rakennettuun ympäristöön, tai muiden eksoottisten kasvien seuraan. Lajike ei ole puuksi kovin voimakaskasvuinen, ja mahtunee useimpiin puutarhoihin, puusta on kuitenkin kyse.
Suosittelisin tätä lämpimästi Etelä- ja Länsi-Suomen rannikkoalueella asuvalle kauniiden kasvien ystävälle vyöhykkeille I-II, varsinkin pitkällä sisämaassa (v. III) tuulensuojaisen istutuspaikan valintaan lienee parasta kiinnittää erityistä huomiota, ja kattaa juuristoalue kuorihakkeella.
Talvenkestävyys näyttäisi parantuvan vanhemmiten, aivan minitaimena puuta ei ehkä kannata hankkia, haastavaa sanoa testaamatta. Omat taimeni olivat noin metrisiä.

Callitropsiksen kaarna hilseilee koristeellisesti pois ajan myötä, katso myös Callitropsis nootkatensis ‘Glauca’.
Vanhetessaan sinertyvät kävyt, joita maallikko kutsuisi ulkonäön perusteella kulmikkaiksi marjoiksi, ovat pienet, mutta kauniit.

Callitropsis (Cupressus, Xanthocyparis) nootkatensis ’Pendula’ has been doing well here for about 20 years, two trees have reached a height of about 5 meters.
It seems to be advisable to plant them here to a semi-shady position, that is not too much effected by cold winter winds.
Callitropsis (Cupressus, Xanthocyparis) nootkatensis roots might be more sensitive to frost than the roots of many other hardy species, so root area mulch is recommended.