Viburnum carlesii, tuoksuheisi

Parasta keskikokoista kesävihantaa pensasta tuumittaessa, täällä kakkosvyöhykkeellä ensimmäisenä tulisi mieleeni Viburnum carlesii, tuoksuheisi. Viburnum carlesii on kaikin puolin tyylikäs pensas, ja kukkien tuoksu kantautuu sopivalla säällä jopa 10 m etäisyydelle.

Viburnum carlesii kasvaa luonnonvaraisena Koreassa, sekä japanilaisella Tsushiman saarella. Monien muiden korealaislajien tapaan myös Viburnum carlesii on menestynyt Suomessa hyvin, ja myös puutarhassani jo noin 20 vuoden ajan.
Viburnumit lasketaan yleensä nykyään Adoxaceae- eli tesmayrttikasvien heimoon, The Angiosperm Phylogeny Groupin nettisivuilla suku on kuitenkin nyt Viburnaceae-heimossa. Joka tapauksessa yleisistä puutarhakasveista Sambucus-suku eli seljat ovat läheistä sukua Viburnumeille.

Viburnum carlesii muodostaa luonnostaan tiiviskasvuisemman ja elegantimman pensaan kuin useimmat sukunsa kesävihannat edustajat, aikuiset kasvit ovat valoisalla paikalla usein selvästi alle 2 m korkuisia.
Oma pensaani on jäänyt hieman muiden kasvien varjoon, ja on kuitenkin vain vajaa parimetrinen.
Viburnum carlesii kukkii alkukesällä, puutarhassani alkaen toukokuun lopulla. Kukinnot ovat varsin näyttävät ja valkeat, nuorissa kukissa näkyy usein häivähdys vaaleanpunaista:

Tuoksuheisin kukkien tuoksu on erinomainen, sekä epätavallisen voimakas, oman aikuisen pensaani parfyymi on siis aistittavissa tyynehkönä päivänä jopa 10 m matkalla kasvista.

Viburnum carlesii viihtyy tavallisessa hyvässä puutarhamaassa, ja muun hyvän ohella myös lehdistö on varsin tyylikäs, lisäksi nuorissa lehdissä on usein hieman punertava sävy.
Kasvupaikan tulisi olla ihanteellisesti aurinkoinen, laji näyttää kuitenkin sietävän täällä myös jonkin verran varjostusta kukinnan kärsimättä.
Syysväri on hyvin vaihteleva, punainen tai keltainen, joskus pensaani lehdissä on ollut samanaikaisesti sekä punaista, keltaista, että vihreää väriä.

Kasvuvyöhykesuositus voisi varmaan olla Suomessa vähintään II, mahdollisesti myös III, niin hyvin versot ovat puutuneet täällä kakkosvyöhykkeellä kasvin ollessa jo hieman varjoisemmalla paikalla.
Pohjois-Amerikassa kylmin vyöhyke on 4, joka vastaa keskimääräistä talven minimilämpötila -28,9 - -34,4 C, USDA-vyöhykkeistä löytyy enemmän asiaa Arisaema sikokianum-postauksen lopusta.
Keski-Suomessa Viburnum carlesiin käytännön kestävyyttä rajoittavana tekijänä saattaa olla lajille ominainen tapa kukkia edellisen vuoden versoin, kesän lämpösumma saattaa jäädä vähiin liian pohjoiseen istutettaessa.
Vyöhykkeenvenyttäjän kannattanee siis istuttaa Viburnum carlesii mahdollisimman aurinkoiselle ja lämpimälle paikalle, jotta uudet versot ehtisivät valmistua ennen syyshalloja.

Tuoksuheisistä on tarjolla myös pari nimettyä lajiketta, Viburnum carlesii ’Aurora’ ja ’Diana’, näitä en ole testannut, kuvien perusteella molemmat näyttävät suuresti päämuodon kaltaisilta. Tilasin pensaani hollantilaiselta Esveldin taimistolta, joka listaa myös Viburnum carlesii ‘Juddii’-lajikkeen, joka saattaa kuitenkin olla V. carlesii x V. bitchiuense-risteymä. Viburnum carlesiita paljon muistuttava, hieman korkeampikasvuinen Viburnum bitchiuense mainitaan paremmin kuumuutta kestäväksi lajiksi, joka ei liene Suomessa tärkeä ominaisuus, ainakaan vielä.

Viburnum carlesii on suosikkipensaitani, laji olisi varmasti mukana rakentaessani uutta puutarhaa. Tuoksuheisi on ollut täällä kaikin puolin moitteeton, myös vapaa hyönteisvaurioista, sekä terve.
Sivun alaosasta löytyy myös yleiskuva pensaasta, joka on kiertynyt ajan myötä keinun ympäri.

Viburnumeista kirjoitettaessa mainittakoon myös Suomea etelämpänä suositut, ikivihannat Viburnumit, jotka eivät kuitenkaan ole täällä luotettavasti talvenkestäviä.
Viburnum ’Pragense’, joka lienee V. rhytidophyllum x V. utile-risteymä, sekä Viburnum × rhytidophylloides (V. rhytidophyllum x V. lantana) ovat tällä hetkellä todennäköisesti pakkasenkestävimpiä ikivihantia Viburnumeita, USDA-suositus on vielä lupaavasti z5.
Kokeilin paria pensasta puutarhan alkuaikoina, versot eivät kuitenkaan puutuneet ajoissa. Nämä ikivihannat komeudet eivät siis valitettavasti menestyneet puutarhassani. Kasvien risteyttäjillä olisi tässä vielä työmaata :), suuresta siementaimierästä saattaisi löytyä myös aiemmin puutuva yksilö, monien suvun lajien menestyessä meillä hyvin.

Viburnum carlesii has performed faultlessly in my garden for about 20 years, staying under 2 m tall, even in what is now a semi-shady position.